Mun uusi koti

Moi Aurinko, kiva nähdä suaki! Lämmittäsit nyt jooko tän mun flunssan pois kun tää on jo aika tylsää köhiä koko ajan.

Äsken Oona pudotti sellasen pommin, että huomenna on perjantai! Nyt on kyllä mennyt viikko niin nopeasti että mitä ihmettä. Vähän huonosti oon nukkunut, mutta myös odotellut mun ekoja Prismacolorseja ja piirtänyt vaikka millä mitalla, haaveillut Ranskasta ja sännännyt joka aamu taksille kamalalla kiireellä. Koittanut myös vähän starttailla blogia uudestaan, katotaan mitä tästä tulee!
Reilu kuukausikos siitä on kun oltiin Hennan kanssa vähän humputtelemassa kaupungilla, hehe, ja värjäytettiin ripsetkin siinä samalla. Siihen aikaan oli Carlingsilla oikein roimat varastontyhjennykset, ja 3 vaatetta sai 20 eurolla! Tarjoukseen kuului tyyliin Levi'sin paitoja, jotka tavallisesti kustantivat kahdeksankymppiä kipale, joten mehän sännättiin sinne tukka putkella shoppailemaan. Tavallisesti kun en uskalla mennä liian lähelle kyseistä kauppaa siinä pelossa, että sieltä löytyy joku ihan täydellinen vaate ja sitten mä en uskalla edes vilkaista hintalappua ja kyseinen rätti jää sinne. Nytkin siellä oli jo vähän koot vähissä, sillä alet olivat pyörineet jo pari viikkoa ja olihan sen alen varmaan joku muukin hoksannut!

Yks kolmesta paidasta jotka mä nappasin sieltä mukaani, oli tämmönen superlämmin collegepaita koossa L, jotta mä mukavasti hukkuisin siihen. Olkapäät vilkkuu ja helma hipoo polvia, mutta siks se onkin niin lämpöisä ja mukava etten millään tahtois riisua sitä! Käytännössä se on mun toinen koti, sillä vaikken mä oo sitä ihan hirmuisesti käyttänyt, niin aina kun se on kerran päällä, en sitä tahdo ottaa pois enää ikinä! Ootteks te tehneet viime aikoina mitään löytöjä, esimerkiks silloin vähän aikaa sitten niistä aleista?

Poju bloggaaja

Moi täällä Poju. Mun sisko on aika avuton tän sen blogin kanssa niin päätin, että tuun vähän jelppimään sitä. Ehkä se antaa mulle vähän lakua kiitokseks, vaikka en mä sitä ehkä söiskään kun mä oon vähän snobi mitä ruokaan tulee, kato pitäähän sitä linjoistaan pitää huolta! Kaikki sanoo että mä oon tosi komee, ja mä oon kaks kertaa käynyt semmoisten hassujen setien luona ja kävellyt semmoisessa ringissä, mut silloin mulle on sanottu että mä oon vähän pikkuinen. Mut sit mun isi sano että kyllä musta vielä iso tulee! Mulla oli toissapäivänä synttärit ja mä täytin jo vuoden, nyt mä oon aika iso poika mut silti mä oon vielä vähän hölmö ja joskus mä jopa lirutan lattialle, jos mä oon äkänen. Joskus mua suututtaa jos mun kanssa ei leikitä tai jos mua ei silitetä tai jos mua ei viedä ulos tai oikeastaan millon vain kun mua ei palvella, sillon mä kiukuttelen! Koska mä oon kingi mut noi muut ei oo vielä ihan tajunnut sitä. Mun palvelijoihin kuuluu äiti, joskus se on vähän pelottava mut silti mä tykkään siitä, koska se antaa mulle ruokaa ja käyttää kävelyllä. Sitten on mun iskä, se ottaa mut aina yöks kainaloon ja iltaisin se leikkii mun kanssa. Oona-siskon kanssa me käydään lenkillä ja se myös silittelee minuu. Sitten on vielä Lotta-sisko, se on vähän kummallinen kun se aina vaan lässyttää, mutta se myös leikkii mun kanssa aika paljon! Ihan tyhmää vaan että sen pitää koko ajan napsia musta kuvia, niin kuin mä joku malli olisin! Vaikka oonhan mä aika söpö. :) Tässä on vielä yks kuva musta ja siskosta! T. Poju

naimalupa 1.3.

No nyt ei kyllä ehdi oikein jutella, mutta tuossapa kuitenkin muutamia mun rippikuvia! En oo kyllä vielä valinnut sitä ainoaa oikeaa täydellistä kuvaa, josta sitten teetetään kiitoskortitkin! Ainakin tuosta yhdestä on helppo huomata kuin kylmä mulla oli pelkissä lumessa kastuneissa sukkahoususissa ja lyhythihaisessa.. :D Juhlat menivät ihan älyttömän hyvin noin 30 ihmisen porukalla, ja sainpa tosi kivoja lahjojakin!

oonks mä muka jo niin iso?

Ups. Jos vaan kuvitellaan, että mä oon edellisen 5 viikon aikana kirjoittanut ihan tavalliseen tahtiin!
Reissuja on ollut ja kaikkea muutakin: Himosta, Kuopioo, pitkästä aikaa piirustelua ja valokuvausta, ripsienvärjäyssessio ja häät! Toki myös rippijuhlien suunnittelua, joka onkin ollut melkoisen monimutkaista. Ylipäätään tuntuu ihan sekopäiseltä, että mä oon tosiaan niin iso tyttö, että huomenna on edessä rippijuhlat. Konfirmaatio jännittää ihan saakelisti, sillä mä oon se joka johdattaa porukan pois alttarilta ja lisäksi kynttilänkantaja..ei korkkareita mulle!
Toisin kuin kuulemma vaikka kirkkonummelaisilla, niin meillä on tälleen kivasti, että rippileirin ja konffiksen välillä on vain yksi päivä eikä esimerkiks kahta kuukautta. Viikko sitten me lähdettiin Ruunikseen leirille ja eilen tultiin pois. Nuo 7 päivää siellä olivat tosi antoisia, mutta paikkapaikoin ihan älyttömän raskaita, sillä kukaan meistä ei osannut odottaa sitä opiskelun määrää! Lisäks sain huonetoverilta mun elämäni kamalimman flunssan, jonka ansiosta niiskutan vieläkin.. Välillä laskettiin yhdessä päiviä, mutta hyvä maku jäi kuitenkin suuhun ja nyt ei voi kuin odottaa jatkoriparia ja isoskoulutusta!

Tänään mä oon esimerkiks kärsinyt varpaiden kylmettymisestä baltsuissa ja sukkahousuissa ulkona seikkailemisen vuoksi.. Käytiin Hennan kanssa nappaamassa mun rippikuvat näin jo etukäteen, ja ne onnistuivatkin ihan älyttömän hyvin lukuunottamatta mun korvia hipovia hartioita, jotka ehkä kertoivat että mulla oli vähän kylmä.. Vitsi että mä oon hyvä tässä flunssan parantelussa! Muuten mä en oo tänään oikein muuta tehnytkään kuin ottanut kiinni telkkariohjelmissa, jotka jäivät riparin aikana kattomatta. Toisin kuin mun porukat, jotka ovat ahkeroineet huomista varten.. ehkä munkin pitäs tästä lähteä hommiin, imuroimaan ja purkamaan laukkua ja sen semmoista! Yritän ihan piakkoin tulla taas kertomaan fiiliksiä juhlista!

eläinkokeista

Hups! Vahingossa klikkasin eilen tän postauksen julkaistuksi, mutta nyt se vasta on valmis! Paitsi ehkä otsikko, sitä sais vielä vähän hioa. :-D

Näissä kuvissa esiintyy meidän ensimmäinen hauva Kerttu, joka tuli meille 2008 ja joutui lähtemään toissakesänä 5-vuotiaana. Kerttu oli maailman ihmisrakkain ja leppoisin koira (sori vaan Poju), joka hyppäsi häntää heiluttaen moikkaamaan aina kun ovi kävi! Luonteeltaan se oli aikamoinen nautiskelija, makoili aina takan edessä ja kuorsasi saunan lauteilla ja vällyjen välissä. Kerttu oli ihana ♥

Yleensä mä en oo kirjoittanut mitään erityisen kantaaottavaa, mutta mä törmäsin Koiramme-lehdessä juttuun, joka sai mut vaan niin surulliseks ja vähän vihaiseksikin, että oli ihan pakko jakaa se teidänkin kanssa!
  Niinkuin yllä oleva pätkä kertoo, niin kyse on eläinkokeista. Mä en ollut asiaa itseasiassa koskaan ajatellut, mutta näemmä niitä yhä tehdään Suomessakin. Olikohan se niin, että esimerkiks lääkkeitä pitää testata ensin jyrsijällä ja sitten koiralla. Jostain syystä sopivin rotu tähän tarkoitukseen on beagle, samanlainen kuin Kerttu! Sinänsä se on sama, mikä rotu on kyseessä, vaikka tietysti beagle tai suomenpystykorva koskettaa miua eniten. Mä en vaan voi tajuta, miten ne tohtorit ja muut pystyvät työskentelemään paikassa, jossa suloiset hauvelit istuvat häkeissään päivästä toiseen. Jutun mukaan koirat ovat yhden tai useamman hauvan häkeissä (jokaiselle on oltava 1.2 neliötä tilaa) ja syövät, nukkuvat ja tekevät tarpeensa siinä samassa paikassa. 23 tunnin välein niiden on päästävä ulkoilemaan - paitsi ei enää vuooden 2017 alusta. Hauvelit eivät onneksi joudu olemaan yksin neljää tuntia pidempään kerrallaan, mutta jäi epäselväksi että lasketaanko muut koirat seuraksi vai onko sen oltava ihminen. Niin ja se vielä, että koirille pyritään aina antamaan kipulääkitystä kipujen lievittämiseksi, mutta jos siitä koituu enemmän haittaa koiralle tai jos eläinkokeen tarkoitus vaaraantuu, ei sitä tarvitse antaa.
  Suomessa olot nyt varmaan ovatkin ihan kohtalaiset, mutta jossain Kiinassa tai vastaavassa ei varmaan mee hyvin poloisilla. Esimerkiks Iso-Britanniassa taas beaglejen käyttöä kokeissa vastustetaan paljon näkyvämmin kuin vaikka täällä, yhdistyksineen ja kaikkineen, tosin onhan se beaglejen kotimaakin.
  Mun mielestä eläinkokeet ovat väärin. Mikseivät ihmiset voisi kärsiä, kun ihmiset niistä lääkkeistä hyötyvätkin? Kosmetiikkateollisuudessa eläinkokeet ovat vieläkin vähemmän hyväksyttäviä, koska meikit ja hajuvedet ei todellakaan ole mitään välttämättömyyksiä, ja kokeitakin voisi vähentää, jos firmat jakaisivat "reseptejä" keskenään. (<- tuonkin luin joskus jostain artikkelista!) Jos joskus saisin tilaisuuden vierailla labrassa jossa on eläimiä, en varmaan pystyis edes lähtemään sieltä ennenkuin mulla olis ne kaikki pikkuiset kainalossa ja ryntäisin tukka putkella pakoon, joten miten joku voi ihan oikeasti työntää myrkkyä viattoman eläimen silmään?
  Enempää mä en tästä aiheesta tiedä kuin mitä juttu kertoi, ja tietysti tässäkin aiheessa on useita eri kantoja, mutta mun oli vaan ihan pakko tulla jakamaan mun mielipide ja suosittelemaan jutun lukemista. Se on siis Koiramme-lehden tammikuun 1-2 2015-numerossa, ja vaikka yli 3 sivua silkkaa tekstiä vaikuttaa aluksi aika ylitsepääsemättömältä, niin kannattaa ihmeessä paneutua siihen ja miettiä vähän asioita!

newspaper everywhere

Viime postaus oli aika negatiivinen ja vähän hömppä, joten otetaas tähän väliin vähän iloisempaa sisutushömppää! Niin kuin näkyy, on viime aikoina mun huoneen seinille ilmestynyt uutisia monessa muodossa.
  Oon varmasti kertonutkin meidän partiolippukunnan autiotaloprojektista eli Paalalasta, sellaisesta talosta tuolla Ristiinan korvesta jossa ei ole asuttu sitten 60-luvun. Meillä on ollut siellä parit talkoot, ja kerran siellä kurkkasin ullakolle. Löysin vanhoja Pirkka/Yhteishyvä-tyylisiä lehtiä 50-luvulta, ja niitä oli tosi hauska selailla! Mainoksissa esiteltiin esimerkiks upouusia jääkaappeja ja hiusöljyä, tiijätteks sellaista jolla saatiin kunnon rasvamällitukka. :D

  2014 -vuosimallia olevasta sanomalehdestä mä taas taiteilin origameja! Kaapin ovissa näyttää tosi kivalta tuommoiset mekot, ja rusetin innostuin tekemään kesken siivousprojektin. :D Se oli itse asiassa vähän hankalampi, ainakin verrattuna noihin mekkoihin! Noi näyttäis varmasti ihan älyttömän kivalta karttapaperistakin tehtynä, varsinkin kun mä rakastan karttoja. ♥ Oon jo jonkin aikaa haaveillut sellaisesta valtavasta kartasta, jollainen mun seinältä löytyikin ennen kuin mä muutin sinne, jonka jälkeen se harmillisesti repesi eikä uutta oo tullut. :( Karttapallotkin on ihania, mutta mulla ei oo itse asiassa mitään hajua kumpienkaan hinnoista?
  Huomenna mä meen nyrkkeilykisoihin! Ajattelin nyt kuitenkin pysyä kehän ulkopuolella, mutta ihan mielenkiinnolla meen seuraamaan että millainen se tunnelma siellä oikein on. Tarkoituksena ois myös herätä aamulla kirkkoon, joten kai sitä pitäis painua pehkuihin tuota pikaa!

superextramegalash-ripset tai ei sittenkään

Tässä tulee postaus, joka on monen illan uurastuksen aikaansaannos! Älkää nyt odottako mitään mahtipontista, mulla vaan on sattumoisin mennyt ihan älyttömästi aikaa yhden vaivaisen tekstin julkaisemiseen. :D Ei oo arki vielä oikein aikatauluttunut näin loman jälkeen, ja blogihan se on siitä kärsinyt, mutta jospa tämä tästä!

Tulin siis kertoilemaan tuotteesta, josta kukaan teistä ei tuskin oo kuullutkaan, nimittäin australialaisen Younique-merkin 3D Fiber Lash-ripsiväristä. Mä itse törmäsin näihin superextramegalash-kuviin Instagramissa, ja tiesin kyllä että 99% varmuudella kyseisiin kuviin liittyi joku jippo, mutta silti mua jäi ihan hirmuisesti kutkuttamaan ajatus tuotteen testaamisesta. Entä jos se sitten olisikin tosi hyvää?

Ensinnäkin tilaaminen oli ihan äärettömän hankalaa, sillä itse firma ei toimita Suomeen, vaan ripsaria piti kalastella eBaysta. Eii siinä muuten mitään, mutta kun en yli pariakymppiä tahtonut maksaa tuotteesta jonka tehosta mulla ei ollut mitään takeita. Lopulta se sitten löytyi, .comista vai .co.uksta, en muista, suunnilleen 17 eurolla toimituskulut mukaan lukien!

  Juttuhan menee niin, että jos aioin aamulla käyttää 3D Mascaraa, niin joudun varaamaan siihen ainakin 3 kertaa enemmän aikaa kuin perusoriflamen kanssa. Johtuen siitä, että ensin sun on harjattava ripsiin nimenomaan sitä perusoriflamea, minkä jälkeen vasta laitat Transparenting Geliä, ja ennen sen kuivamista on lisättävä toisesta putelista sellaisia kuituja, joihin tämän ripsarin teho perustuu, ja sitten ne on vielä kerran kiinnitettävä sillä geelillä! Yksi kerros ei vielä edes näytä miltään, vaan on paras toistaa geelikuitugeeli-vaihe vielä pari kertaa.

  Täytyy sanoa, että parasta tässä tuotteessa oli ulkoasu ja tuo silmälasikotelopaketointi, niistä mä tykkäsin! Ensikokeilulla mä vaikutuin tuotteestakin, mutta nyt useamman kerran jälkeen oon saanut todeta, että ei se ihan niin mahtava olekaan. Alla olevien kuvien perusteella mä ainakaan en edes keksisi, missä kuvista sitä taikaripsaria on käytetty! No joo, kyllä ero sentään vähän selkeämpi on livenä, mutta totuus on, että tuollaisiin superextramegalasheihin kaivattaisiin vähintään 10 kerrosta maskaraa, jolloin sivuvaikutukset olisivat ihan nämä perinteiset: ripset yhdessä paakussa ja ripsiväriputeli tyhjä kerta heitolla.

  Pari miinuspuolta löytyy vielä (eihän mun paasaus suinkaan vielä tuohon loppunut), nimittäin ainakin se, että päivän mittaan "kuidut" varisevat poskille, ja sitten kun vähän hieraiset siitä niin koko naama on täynnä mustia hiveniä! Yks päivä mulla meni sellainen silmään enkä saanut sitä pois koko päivänä, tuntui aika kivalta. Ja sitten yks päivä huomattiin, että mun ja pikkusiskon vessan lavuaari oli tukossa. Syy oli nämä samaiset hivenet, jotka meikit pestessä tarttuivat aika kivasti sinne putkien reunoihin!

Jos nyt vielä ynnätään, niin perusripsariksi tämä on ihan toimiva, mutta mä ainakaan en vaivaudu enää kalastelemaan perusripsaria maailman toiselta laidalta. Jos kaipaa ripsenpidennyksiä, niin sitten kannattaa hankkia ne eikä ripsenpidennyksiä muistuttavaa ripsiväriä!

 Toisaalta mun oli aivan turha tulla tästä teille paasaamaan ja varoittelemaan, mutta ihan nyt vaan siltä varalta että te joskus tähän törmäisitte, niin toppuuttelen jo etukäteen lähtemästä merta edemmäs kalaan. :D Ja sitten mä haluaisin vielä kysyä, että ootteko te koskaan tavanneet kokeilleet tätä 3D-ripsaria tai jotain muuta hehkutettua tuotetta, joka ei sitten ookkaan ollut niin kovin kummoinen?

Lotan Mokat part 1234567901 ja muuta juttelua

Mä tulin vähän juttelemaan teidän kanssa! Suattaapi olla, suattaapi että ei että mä vähän pakoilen mun huoneen siivoamista, joka tosin on ihan välttämätöntä ennen mun huomisia synttäreitä, sen verran sotkuiselta tuolla näyttää. Tuntuu vaan vähän turhalta kun tietää, että viidentoista tytön pikku "yökyläilyn" jälkeen ei se ainakaan yhtään nätimmältä näytä! :D Viime päivien aikana mut on pari kertaa hylätty keskelle käytävää yksin seisoskelemaan, kun kaikki muut ovat menneet juttelemaan mun synttärilahjoista.. Mua vähän pelottaa, että sieltä tulee 15 purkkia reilun kaupan luomuvalkosipuleita. :'D

  Ei oo muuten koskaan ollut yhtä raskasta palata kouluun loman jälkeen kuin tällä kertaa! Keskiviikko ja torstai olivat ihan tuskaa, tänään meni jo vähän paremmin kun sain nukuttua yöllä vähän paremmin. Eilen mä nukahdin tunnille ihan ekaa kertaa elämässäni, uusi kokemushan sekin. :D Ei mennyt ihan nappiin eilinen iltapäiväkään, kun matkasin bussilla Mikkeliin äipän luokse: seisoin siinä pysäkillä ja just kun linjuri tuli näkyviin, tajusin että ei hitto, eihän bussissa taida onnistua kortilla maksaminen, eikä mulla ollut käteistä mukana! Menin kuitenkin varmistamaan asian kuskilta ja kyllähän siellä muut kortit kävikin paitsi Visa Electron.. arvatkaa mikä kortti mulla on. Harvinaisen kiltti kuski oli kyseessä ja lupas odottaa, että käyn nostamassa rahaa tien toiselta puolelta automaatista. Sinne ku ryntäsin niin muistui mieleen sellainen pikku fakta, ettei mulla ollut kortilla kahtakymppiä, eli ei tulis nostamiseestakaan mitään.. :D

 Pienehkössä paniikissa ja valtavassa häpeässä mä silti yritin nostamista, ja onneks just sillä hetkellä kaks kaveria ja toisen äiti ilmestyivät paikalle! Ei niilläkään ollut mulle käteistä, mutta Heidin ihana äiti nosti mulle rahaa ja mä pääsin vihdoin bussiin. ♥ Taisivat mummelit bussissa olla vähän närkästyneitä mulle 5 minuutin  odotuksesta, mutta väliäkö tuolla!

  Sellainen pikku surku siinä kyllä vielä oli, että tää Heidin äiti on opettaja, jonka me kuultiin kertovan tätä stooria meidän luokanvalvojalle, joka luultavasti kertoo sitä eteenpäin opettajanhuoneessa, jolloin opettajat saattaa suhtautua muhun vieläkin lapsellisemmin.. :D Mutta ei sillä tällä hetkellä oo väliä, koska just nyt alkaa viikonloppu! Kattellaan taas synttärikuvien tai jonkun muun parisssa!

2x kirja

Tällä kertaa ei mennytkään vuotta, ennenkuin palasin kirjapostauksen pariin! Mä tosin totesin niitä kahta edellistä ajatellessani, että ne oli ihan liian koulun kirja-arvostelumaisia, ja etten jaksaisi kirjoittaa sellaisia kuin korkeintaan sen vuoden välein, ja oli ne aika tylsiäkin. :D Sitä paitsi mä oon pitkästä aikaa lukenut melkein putkeen kaks kirjaa, jotka ajattelin nyt esitellä tällein vähän tiivistetymmin!

Jos vielä jään oli kirja, jonka olin bongannut aiemminkin kirjastosta, mutta ei ollut päässyt tiskille asti. Tänä syksynä mä huomasin että Jos vielä jään-niminen leffa pyöri elokuvissa, ja koska sen missaaminen jäi harmittamaan ja kirjankansi oli vieläkin mun mielessä, päätin kummiskin testata tätä kirjaversiota!

  Kerran tästä on tehty leffakin niin tää on varmaan yhtä hyvä kuin vaikka tfios, mä ajattelin, mutta loppujen lopuksi tää oli aika tylsä. Käytännössä koko kirjan juoni sitä ihan viimeistä lausetta lukuun ottamatta selitetään takakannessa (hyvä valinta koulun kirja-arvosteluun, jos lukeminen ei maita!), ja muu osa kirjasta on vain päähenkilö-Mian lapsuusmuistoja sekä jahkailua, että pitäisikös kuolla kupsahtaa vai jäädä henkiin. Nyt kun tuumin, niin tää kirja ei aiheuttanut oikein minkäänlaista reaktiota (musta parhaat kirjat saavat sut joko pillittämään naama punaisena tai nauramaan kunnon räkänaurua :D), eli kun kirja oli loppu, saattoi vain heittää sen syrjään ja unohtaa samantien. Kyllä tän nyt silti luki ihan sujuvasti ja mielellään loppuun, eli ei se ihan susi ollut! :D

Carrien nuoruusvuosista mä taas tykkäsin tosi paljon! Mun syy tarttua tähän kirjaan oli se, että Carrien Päiväkirjat oli yks mun lemppariohjelmista, ja oli kiva päästä vertailemaan kirjaa ja telkkariohjelmaa! Muutamia eroja mä löysinkin, nimittäin kirjassa oli pari keskeistä hahmoa enemmän, ja Carrien ja Sebastianin suhde oli paaaljon simppelimpi, mikä oli ihan hyvä juttu, mutta sitten taas kirjassa ei tietenkään esiintynyt niitä kaikkia ihania asuja, joita ohjelmasta saattoi bongata. :c Niin ja tosiaan, kirjan Carrie ei jaksanut ollenkaan kirjoittaa päiväkirjaa!

  Mä tykkäsin Carriesta tosi paljon, ja koska kirjoittaminen on aina kiinnostanut muakin, niin oli kiva lukea kuinka hänestä kehittyi kirjailija ja toimittaja. :) Pystyin myös samaistumaan moniin Carrien ajatuksiin, ja onhan mua häneen joskus verrattukin! Muutenkin tässä oli kirja mun makuun, ei liian dramaattinen vaan sellainen hyvän mielen kirja, josta kuitenkin löytyi jotain äxöniikin!

Mitä mieltä te olitte näistä kirjoista, jos olette ne lukeneet? :D 

joulukuun suosikit

Se olis joulukuun suosikkien aika! Kerrankin niitä oli yllättävän helppo keksiä. :D

Meillä on perjantai-iltaisin tapana tehdä jotain hyvää ruokaa, niinkuin vaikka pizzaa, tortilloja tai suolaista piirakkaa. Pari viikkoa sitten äiti löysi lapin rilla-letut, joista saa vähän erilaista, tosi nannaa pizzaa, joita suosittelen kokeilemaan!

 Joululahjapaketista löytyi tällainen The Body Shopin paketti, joka olikin tosi kiva ylläri, sillä tuollaista Body Butteria mulla ei oo koskaan ollutkaan! Plus yleensä joka kerta, kun ostan ite jotain The Body Shopista, en raaski ostaa kuin niitä ihan pienimpiä pakkauskokoja.. :D

Kesästä asti sitä odotin, ja nyt vihdoin pääsin lumilautailemaan! Ensimmäinen kerta tosin johti mun pärstään kaupungin lehdessä, mutta muuten oli ihan huippua. ♥ Tänään oli kyllä vähän kurjaa, koska en oikein osannut pukeutua 20 asteen pakkasiin, sillä viimeksi rinteessä oli +1..

Viimeks kun kävin Ikeassa, löysin tasan kaks kynttilää, mutta voi että mä oon tykännyt näistä kahdesta! Jos koskaan oot haistanut näitä, niin tiijät kyllä miksi, ja on ne tosi söpöjäkin! Paitsi ei enää niin, kun vahingossa vähän sheikkasin tuota harmaata, ja laitoin punaisen reunalle sellaisia jänniä tuoksukiviä jotka vähän kärtsähti..:-D Mutta hei kertokaa mulle jos tiijätte, mikä tuon harmaan tuoksu on, kun en saa sitä päähäni ja se paketin kuva muistutti musta riisiä?

 

En blogissa vissiin maininnutkaan, mutta joulukuussa vietettiin myös Tirkkiksen synttäribileitä. SingStaria, leffoja, kakkua ja fisheye-selfieitä, ja erityisen muistettavaa oli se, että mä jaksoin kerrankin valvoa melkein viiteen! Ens viikonloppuna olis muuten mun juhlien aika, hui. Tosta Tirkkiksen jättipaketista vielä, että mitähän siellä oli, ei ainakaan 11 pussia juustosnäcksejä..

Sitten vielä yksi suosikki, nimittäin pörröttely! Itseasiassa lomailu ja pörrösukat, mutta kun ne liittyvät toisiinsa niin paljon että liitin ne samaan kuvaankin, niin kai me voidaan kutsua sitä pörröttelyksi. :D

Siinäpäs taas suosikkeja, tästä mä lähdenkin pakkailemaan reppua ja valitsemaan huomiselle vaatteita.. En mä haluu mennä kouluun!

DIY-kehykset

En varmaan oo kertonutkaan reissustani, mutta oon tällä hetkellä Helsingissä (tai en itseasiassa ihan, mutta tällaiselle maalaishiirulaiselle Helsinki = koko pääkaupunkiseutu) parhaan kaverini luona! Meillä kummallakin oli viime kuussa synttärit, joita ei tietenkään päästy yhdessä juhlimaan,  joten nyt me sitten piletetään vähän myöhässä!

  Synttäreihin kuuluu tietysti myös lahjat, ja osa mun lahjasta Hemmulle on tällainen valokuvakehys kuvineen kaikkineen. Ja tosiaan, toteutin tän melko paksun taulupohjan nurjalle puolelle! Toisella puolella on valmiiksi piirrettyjä merirosvoja, koska ostin pohjan aikoinaan tehdäkseni siitä sellaisen t-paita-taulun, mutta nyt päätinkin hyödyntää sitä näin:

Kun aloitin projektin, mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista hajua lopputuloksesta, mutta nyt kun se on valmis, oon oikein tyytyväinen! Ensin maalasin valkoisen kangasosan pinkiksi, mutta säästin puupinnan. Sitten levin nuo sanomalehtisuikaleet ja puikkoliimasin ne kiinni, ja sen jälkeen liimailin vähän lisää ja ripottelin tahmealle pinnalle pientä koristekivimurua. Jälkimmäinen vaihe ei näyttänyt hyvältä, joten maalasin ne piiloon, mutta oikeastaan nuo rosot maalipinnassa näyttävätkin aika kivalta. :D Sitten liimasin kukat, jotka löysin onnettomasta askartelutarvikevarastostani, ja taiteilin sanomalehtipaperille pari ässää ja eetä ja ärrää, joista muodostui sisters-teksti yläkulmaan. :) Kuvan teippasin vaan parilla palasella, jotta sen saa sitten helposti vaihdettua.

  Näin simppeli toteutus, ja niinkuin sanoin, niin tykkään lopputuloksesta vaikka se onnistuikin puoliksi tuurilla! Pitää vain toivoa, että Helmikin tykkää, mutta vielä on vähän hankala sanoa. Tällä hetkellä on nimittäin vielä viime vuosi ja ajastuksen on määrä hoitaa tekstin julkaisu ensi vuoteen!

83 kuvaa vuodelta 2014

 En vaivautunut selostamaan koko blogivuoden tapahtumia, niinkuin jotkut bloggaajat ovat tänä vuonna tehneet, mutta poimin kuitenkin yhden kuvan melkein jokaisesta tämän vuoden postauksesta. :) Kaikkea sitä onkin tullut kirjoitettua ja myös tehtyä! Ihan vain omia muistelohetkiäni varten kasasin myös videon, jossa pyörii vastaavasti kaikki vuoden tapahtumat, jotta niitä olisi sitten kiva muistella.. mutta tehdän tiedätte Movie Makerin, joka päätti jälleen eliminoida mun videon. :) Melkein voisin hankkia iMacin ihan vaan iMovien vuoksi!

Heh, pieni aiheen sivuutus, mutta tahdoin vaan sanoa että kiitos tästä mahtavasta vuodesta mun elämässä sekä myös täällä blogissa teidän kanssanne! Mä tiedän ettei siellä montaa silmäparia ole lukemassa, mutta kiitti että just sä oot! ♥ :D

Hyvää uutta vuotta  kaikille, ja kertokaas mulle, mitä uudenvuoden lupauksia teillä on? Mä en oo varmaan koskaan onnistunut niiden toteuttamisessa vaikka yritystä olis löytynytkin, joten tänä vuonna meen maltillisesti ja lupaan vain panostaa lisää kuviin ja muihin blogijuttuihin!

Joulun asut part. 2

Mä oon koko talven ajan toivonut oikein kunnon pakkasta, sellaista vähintään kahtakymppiä, ja eilen se saapuikin oikein sopivasti ajoitettuna! Muutenkin eilinen synttäripäivä, jonka vietin shoppaillen ja askarrellen, oli tosi kiva, lukuunottamatta supernoloja kuvia mun Facebook-seinällä. :D

 Jouluasupostaus olisi nyt aika viedä loppuun, joten tässä teille outfit of the Joulupäivä. Aattona paketista ilmestynyt Marimekon paita on niin todellista rakkautta, että toisaalta mun tekis mieli pitää sitä päällä ihan koko ajan, kun taas toiseelta säilyttää sitä kaapissa piilossa pölyltä ja sotkulta niin, ettei mun tarttis ikinä uhrata sen pehmeyttä ja silkkisyyttä pesukoneeseen. :'D

Tapanina pääsin vielä kerran kinkun ja laatikoiden ääreen, ja kun kylään kerran lähdettiin niin taas oli kuoriuduttava yökkäristä. Sama hamonen kuin aattona ja neule, jonka hankin kerran Tallinnan Prismasta kun tuli vilu kesken kaupunkikierroksen, näillä mentiin. :D

  Sen pituinen se! Tässä vuoden toisiksi vikaa päivää viettäessäni tuumin, että mun uuden vuoden lupaus voisi olla blogin kuviin panostaminen, tai siis kyllähän mä nytkin panostan, mutta eri postausten kuvat voisivat olla vähän tasalaatuisempia. :D Mun ainainen ongelma on huono valotus ja epävakaa käsi, ja sitten kun on huono valotus niin tarvitaan pitkä valotusaika ja sit jos on pitkä valotusaika niin tarvitaan vakaa käsi, hmm, ehkä mun pitäis vain hankkia joku kunnon lamppu ja kamerajalka. :D No mutta kuitenkin, seuraavan kerran nähdään varmaan ens vuonna, joten hyvää uutta vuotta kaikille! ♥

Joulun asut part.1

Tällä hetkellä menee lihaksilla vähän kankeasti, mutta voi että kun oli kivaa päästä eilen rinteeseen! Siitäkin huolimatta, että päädyin paikallislehteen hiukset miten sattui ja tukevat toppavaatteet ylläni, mutta ei kai sitä enää huomenna muisteta. :D

Vaan se lumilautailusta, oli pakko vain ilmoittaa että kausi on korkattu, mutta nyt seuraa pitkästä aikaa asupostaus! Itseasiassa tuplamalli, ja ensi kerralla tulee vielä kaksi lisää, sillä esittelen nyt kuteet, joihin pukeuduin kooooko joulun ajan. :) Mä oon hyvin pahoillani likaisesta peilistä, tai itse asiassa nuo raidat ovat muisto viime kerrasta kun yritin pestä sitä... Kummiskin tahdoin kovasti päästä tänään julkaisemaan jotain matskua, eikä päivänvaloa olis riittänyt kuvaamiseen enää peilien pesun opettelemisen ja -pesemisen jälkeen!

 Tässä asussa mä pääsin vihdoin lomalle, thank God, lurautettuani ensin kolme kipaletta kavereiden kanssa kirkossa (kkkkk) ja jännättyäni todistusta, joka olikin melkein entisen mallinen. Vaikka odotinkin lomaa kuin kuuta nousevaa, niin olin yllättävän sujut sen kanssa että päästiin koulusta vasta 23. joulukuuta. Joka tapauksessa, asun hame on Ellokselta, neuletakki kirpparilta ja toppi IHAN ITE tuunattu, tosin PRETTY - as I am -teksti on kulunut niin että nykyään se näyttää ennemminkin meikkitahralta, minkä toki huomasin vasta koulussa. :D

Aattona esiinnyin ihan rennosti H&M:n hupparissa, topissa ja itse tehdyssä hameessa, sillä tiesin, että aattoillan ensimmäinen ohjelmanumero olisi kumminkin sauna ja sen jälkeen vasta seuraisivat nuo jouluateriat sun muut. Tuon hupparin oon joskus antanut pikkusiskolle vastineeksi jostain huivista, mutta nyt sain sen takaisin yhtä mekkoa vastaan. :-D Se on sitten surku, jos Oonasta tulee niin pitkä ettei mun vaatteet enää sovi sille!

Noh, siinäpä eka osa tätä asupostaussysteemiä, mä toivon epätoivoisesti että teitä ei häiritse nuo tahrat yhtä paljon kuin mua.. mutta tavoitteena olis saada tiistaille toinen osa! Muistattehen muuten mikä päivä siinä on välissä, joku tietty 29.. ;)

Lotan joulu

Hei vaan! En miä sittenkään ehtinyt kirjoittelemaan eilen ennen puoltayötä vaikka lupasinkin, mutta toivottavasti tekin olitte ennemmin porukoidenne ja läheistenne kanssa ettekä koneen ääressä!
Jäi sitten joulukalenterikin päättelemättä, mutta niin kuin aiemmin sanoinkin, niin ei se ihan nappiin mennyt muutenkaan. :D Jos sitä ensi vuonna kokeilisi uudestaan, nyt kun tiedän suunnitella vähän paremmin, ajastaa postaukset aina samaan kellonaikaan ja keksiä jonkun vähän paremman tyylin ylipäätään toteuttaa kalenterin!
Mutta sitten asiaan, eli mites teillä on joulu mennyt? Mun joulu on kulkenut ihan perinteisen mallin mukaan, sukulaisia,  nukkumista, ruokaa ja suklaata! Aamiaiseksi suklaata, lounaaksi suklaata, välipalaksi suklaata, päivälliseksi suklaata ja iltapalaksi suklaata, tällainen on ollut mun ruokavalio 3 viime päivän ajan. Perheelle (Poju mukaanlukien) annoin lahjaksi suklaata ja sain takaisin pari pakettia suklaata, mutta sehän se onkin joulun syvin ajatus!

  Aattona herään yleensä melko aikaisin, varmaan vähän siksikin että oon tosi innoissani, mutta pääasiassa tekemään lahjat loppuun ja paketoimaan ennekuin muut, joiden lahjat ovat odottaneet valmiina jo viikkoja, heräävät. :-D Niinkuin kerroinkin, niin joulunodotus saattaa alkaa jo lokakuussa, mutta lahjoja on täydin mahdotonta saada valmiiksi ennen 23. päivää. Kun kaikki ovat jalkeilla, jaetaan perheen kesken lahjoja, vaikka tänä vuonna mä sainkin kamerani jo kuukausi sitten! Lounaaksi on aina joulupuuroa, ja vähän sen jälkeen koittaa lähtö mummolaan, jonne ei siis ole 3 kilometriä pidempi matka. Aattoilta mummolassa saunoineen, herkkupöytineen ja lahjojen jakamisineen on joulun kohokohta, jota en vaihtais pois mistään hinnasta!
  Joulupäivänä käydään yleensä toisen mummon luona Mikkelissä jouluaterialla, tai sitten sama seurue aterioi meillä, ja sekin on niitä tärkeitä juttuja vähintäänkin mummon ihan taivaallisen lihattoman makaroonilaatikon takia! Tänä vuonna jäin kuitenkin ilman tuota herkkua, sillä mummo oli kipeä, mutta onneksi saatiin muuta ruokaseuraa. :)

  Tapaninpäivisin mä en tee muuten oikein mitään, nyt kun asiaa ajattelen! Epätavallista kyllä, tänä vuonna mua ei oikein innosta kunnon löhöilypäivä, mutta saatoinkin jo hankkia pari kaveria meille Disney-leffoja tölläämään tai sitten luistelemaan. Meidän pieni lampilätäkkömme on nimittäin jo jäätynyt, ja mun ainakin tekee mieli jo luistelemaan, ja voi vitsi mä haluun lautailemaan! Lauantaina aukeaa Mikkelin Tornimäki, ja melkein tekis mieli rynnätä sinne saman tien. Surku vaan, jos ne ottaa pari kymppiä kahden tunnin hissilipusta, jos auki ei ole vielä kuin yks rinne.

  Ups, lopussa lipesin vähän aiheesta, mutta tuollainen on mun joulu! Hyvää loppujoulua eli Tapaninpäivää kaikille (ja hyvää synttäriä Isac Elliotille heh), ja kertokaas, miten te vietätte tänä vuonna joulua ja mikä on sellainen perinne, mistä ei vain voi luopua?

Luukku 23

Hitto, vuorokausi ehti just vaihtua niin että myöhässä on tämäkin luukku, mutta hei nyt on jouluaatto vähäks kivaa!! Ihanaa joulua kaikille jo tässä vaiheessa, vaikka aionkin vielä tänään tulla kirjoittelemaan jotain muutakin kivaa joulujuttua! :)♥

Luukku 22

Luukku 20+21 ja tapoin just yhden keijun

Nyt seurais yksityiskohtainen selostus viikonlopun tapahtumista, ellen olis tehnyt sellaista just viime sunnuntaina! Jos siitä nyt jotain sanois kuitenkin, niin vähän väsyttää nukuttuani yhteensä 11 tuntia kahden edellisen yön aikana.. Perjantaista lauantaihin koisin seurakuntatalon likaisella lattialla, opin uuden korttipelin ja söin tosi ällöttävää ja kylmää jouluruokamössöä, kun taas viimeyön vietin Tirkkiksen synttäreitä. Meillä oli ihan älyttömän hauskaa, niin että ajan hukkaahan siinä olis ollut nukkua!

Lakkasin tänään taas tosi pitkästä aikaa kynnet, ja tuumin samalla, että miten kummassa mä jaksoin joskus lakata kynnet suunnilleen 5 kertaa viikossa! Silloin mä aloin olemaan jo aika hyväkin, mutta nykyään kun kynnet näkevät lakkaa vain parin kuukauden välein, niin skillsitkin ovat kadonneet jonnekin. :D Tänään päädyin ihan tavalliseen ranskikseen mattapohjalla, johon mätin vähän glitteriä päälle. Kuva valehtelee aika kovasti, sillä todellisuudessa punainen on melkein verenväristä, ja niinpä näyttää vähän siltä kuin mulla olis sormet glitterveressä kun kävin just murhaamassa keijun. Toisaalta nää on myös kovin jouluiset, joten eiköhän näitä jonkin aikaa kattele! Alla on Dependin "kynnen väristä" mutta ei kuitenkaan väritöntä lakkaa, tajusitte tietenkin mitä tarkoitin, ja matta top coatia, punainen lakka on Gina Tricotista ja glitter ulkomailta.

 Tajuutteko muuten että 3 yötä jouluun! Mun on jotenkin hankala käsittää, koska tänä vuonna on ollut vähän joulumieli kateissa jostain syystä. Itseasiassa saatan odottaa tällä hetkellä enemmän lomaa kuin aattoa, mutta kumpikin ovat ihan tarvetulleita asioita! Yksi koulupäivä on enää jäljellä ja senkin ohjelmaan kuuluu kai pääasiassa leffan töllöttelyä ja mässäämistä, tiistaiaamuna on hankkiuduttava kirkkoon ja sen jälkeen en kahteen viikkoon tahdo koulusta kuullakaan! Vielä en oo kaikkia joululahjoja hankkinut ja huonekaan ei ole ihan vielä joulukunnossa, mutta tässä nyt vielä mikään kiire oo!

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy muuten mun onnenplektra, joka on melkein aina kateissa, mutta ilmestyy just silloin kun sitä tarttee. :D Mut ei mulla muuta sit ollutkaan tänään, paitsi tämän ja eilisen joulukalenteriluukku! Eilen jäi nimittäin taas postaamatta, mutta ei sillä kai väliä kun muutenkaan ei aivan onnistunut mun hieno visioni blogikalenterista.. Luukut ovat ilmestyneet vähän milloin sattuu, ja yleensä mulla ei ole ollut niistä edes mitään sanottavaa :'D

Luukku 19

Viimeisimmästä kunnon postauksesta on taas pari päivää, mutta ennen sunnuntaita on varmaan turha odottaakaan mitään järkevää postausta, sillä aika vauhdikas viikonloppu on käsillä! Nytkin kirjoittelen partiokololta jossa me ollaan yötä, ja huomenna taas juhlitaan Tirkkiksen synttäreitä sunnuntaihin asti!

luukku 18

Joten parempi olla iloinen ^^

Luukku 17

Tämän päivän postausinnon latisiti huominen koe fysiikasta, jota oon niin kovasti yrittänyt ymmärtää koko illan mutta jota ei vaan voi tajuta, ei meille oo mitään tollasta opetettu ei varmasti! Jos sitä huomenna palailisi taas kirjoittamaan kunnolla, luultavasti huonojen uutisten kera.. Mut pitäkää peukkuja ja pysykää vahvoina, 6 päivää jouluun! ♥

Luukku 16

Tän päivän luukku ei ehkä ihan vastaa joulukalenterin tyyliä, mutta Pinterestin syövereistä on tämäkin kuva, ja niin tottakin vielä! Tuo alempi kuva on tismalleen niinkuin miä tämän päivän liikkatunnilla, miks, oi miks mä en oo sellainen urheilullinen tyyppi? :D

Luukku 15 ja vähän updatee kuulumisista

Pötköttelen jo sängyssä valmiina koisimaan, mutta sitä ennen kirjoittelen nopsaan. Luvassa olis joulukalenteri-quote ja vähän kuulumisia, kun ei ollakaan pitkään aikaan niitä juteltu!

Lauantai kului jälleen kerran eräänlaisilla messuilla käsitöitä ja herkkuja myyden! Meidän menestyshän on aina ollut vähän vaihtelevaa, ja noh, tällä kertaa taidettiin jäädä aika reilusti miinuksellekin. :D

Mulle itelleni jäi messuilta käteen se onneton 13 euroa, jonka kaikki se työ ja tuska tuotti (eikä siitä siis miinustettu vielä kuluja..), granolaa eli jotain yllättävän hyvää terveysmysliä, sekä aika paljon villasukkia, kaks kranssia ja mikrotyyny, jotka eivät siis vain menneet kaupaksi. :D

Kun sieltä sitten viimein kotiuduin, niin napattiin Ompun kanssa vähän kuvia Poitsusta, mutta ei siitä oikeen mitään tullut kun tuo perhanan aurinko se vaan siirtyy loikoilemaan jonnekin päiväntasaajan tienoille heti kahden jälkeen iltapäivällä! Lisäks mun uudesta kamerasta puuttuu kokonaan liikeohjelma, mikä hankaloittaa kuvaamista aika paljon kun mallina on kyseinen karvakasa..

La-su-illan ja -yön vietin Mintun ja Ronjan aka Pönän kanssa meillä. Minttu oli kyllä tulossa yökyläilemään ihan alkuviikosta lähtien, mutta Pönä tuli messiin vasta kun törmättiin jouluvaelluksella ja asia tuli puheeks! Yö noiden kahden kanssa tarkoitti tietysti snäppejä 69696969-tyypeille, päiväsaunomista ja Isac Elliotin (plus Pönän) ääneen heräämistä! Jouluvaelluksesta vielä sen verran, että se oli eräs seurakunnan tapahtuma, johon lähdettiin oikein isolla porukalla hakemaan riparimerkintöjä.

 Pönän lähdettyä sunnuntain ohjelmaan kuului vielä vähän kuvailua mun ja Hennan projektia varten, ja sitten käväisin toisessa seuriksen Nuortentapahtumassa, mikä olikin jo mun neljäs merkintä! Aluks tuntui, että 8 merkintää helmikuuhun mennessä olis mahdotonta, mutta puolivälissähän tässä jo ollaankin.. tosin jumalanpalveluksiin en oo vielä raahautunut, ymmh..
  Ai niin, ja sit vielä senkin jälkeen suoriuduttiin äitin ja Oonan kanssa vihdoin elokuvateatteriin katsomaan Matkijanärheä, mikä oli ihana, PAITSI SE LOPPU BYÄÄÄÄH! Mun reaktio oli vähintään yhtä järkyttynyt kuin Katnissin, ja mun silmät oli varmaan lautasen koko luokkaa siinä vaiheessa kun Peeta teki tiijätte-kyllä-mitä-jos-kävitte-jo-katsomassa! Kaikkein pahinta oli että mulla ei ollut lainkaan vertaistukea mukana, sillä äiti ties jo tapahtumista luettuaan kaikki kirjat eikä Oona oikein hiffannut mitään muutenkaan, koska ei ollut vaivautunut katsomaan aiempia osia. :( Voi kun se viimoinen osa tulis äkkiä!

 No mut tällainen viikonloppu mulla, mites teillä meni? Vika täysi kouluviikko on nyt käsillä ja siitäkin jo yksi päivä ohi, jouluunkin on enää 8 päivää voi jukra! Kohta varmaan iskee lahjastressi nimittäin, kuten arvata saattaa, en oo saanut vieläkään oikein mitään aikaiseksi.. Löytyyks sieltä ketään muuta, joka on koskaan  joutunut heräämään aattona kuudelta ihan vaan tekemään lahjoja?