22.1.2015

eläinkokeista

Hups! Vahingossa klikkasin eilen tän postauksen julkaistuksi, mutta nyt se vasta on valmis! Paitsi ehkä otsikko, sitä sais vielä vähän hioa. :-D
Näissä kuvissa esiintyy meidän ensimmäinen hauva Kerttu, joka tuli meille 2008 ja joutui lähtemään toissakesänä 5-vuotiaana. Kerttu oli maailman ihmisrakkain ja leppoisin koira (sori vaan Poju), joka hyppäsi häntää heiluttaen moikkaamaan aina kun ovi kävi! Luonteeltaan se oli aikamoinen nautiskelija, makoili aina takan edessä ja kuorsasi saunan lauteilla ja vällyjen välissä. Kerttu oli ihana ♥


Yleensä mä en oo kirjoittanut mitään erityisen kantaaottavaa, mutta mä törmäsin Koiramme-lehdessä juttuun, joka sai mut vaan niin surulliseks ja vähän vihaiseksikin, että oli ihan pakko jakaa se teidänkin kanssa!
  Niinkuin yllä oleva pätkä kertoo, niin kyse on eläinkokeista. Mä en ollut asiaa itseasiassa koskaan ajatellut, mutta näemmä niitä yhä tehdään Suomessakin. Olikohan se niin, että esimerkiks lääkkeitä pitää testata ensin jyrsijällä ja sitten koiralla. Jostain syystä sopivin rotu tähän tarkoitukseen on beagle, samanlainen kuin Kerttu! Sinänsä se on sama, mikä rotu on kyseessä, vaikka tietysti beagle tai suomenpystykorva koskettaa miua eniten. Mä en vaan voi tajuta, miten ne tohtorit ja muut pystyvät työskentelemään paikassa, jossa suloiset hauvelit istuvat häkeissään päivästä toiseen. Jutun mukaan koirat ovat yhden tai useamman hauvan häkeissä (jokaiselle on oltava 1.2 neliötä tilaa) ja syövät, nukkuvat ja tekevät tarpeensa siinä samassa paikassa. 23 tunnin välein niiden on päästävä ulkoilemaan - paitsi ei enää vuooden 2017 alusta. Hauvelit eivät onneksi joudu olemaan yksin neljää tuntia pidempään kerrallaan, mutta jäi epäselväksi että lasketaanko muut koirat seuraksi vai onko sen oltava ihminen. Niin ja se vielä, että koirille pyritään aina antamaan kipulääkitystä kipujen lievittämiseksi, mutta jos siitä koituu enemmän haittaa koiralle tai jos eläinkokeen tarkoitus vaaraantuu, ei sitä tarvitse antaa.
  Suomessa olot nyt varmaan ovatkin ihan kohtalaiset, mutta jossain Kiinassa tai vastaavassa ei varmaan mee hyvin poloisilla. Esimerkiks Iso-Britanniassa taas beaglejen käyttöä kokeissa vastustetaan paljon näkyvämmin kuin vaikka täällä, yhdistyksineen ja kaikkineen, tosin onhan se beaglejen kotimaakin.
  Mun mielestä eläinkokeet ovat väärin. Mikseivät ihmiset voisi kärsiä, kun ihmiset niistä lääkkeistä hyötyvätkin? Kosmetiikkateollisuudessa eläinkokeet ovat vieläkin vähemmän hyväksyttäviä, koska meikit ja hajuvedet ei todellakaan ole mitään välttämättömyyksiä, ja kokeitakin voisi vähentää, jos firmat jakaisivat "reseptejä" keskenään. (<- tuonkin luin joskus jostain artikkelista!) Jos joskus saisin tilaisuuden vierailla labrassa jossa on eläimiä, en varmaan pystyis edes lähtemään sieltä ennenkuin mulla olis ne kaikki pikkuiset kainalossa ja ryntäisin tukka putkella pakoon, joten miten joku voi ihan oikeasti työntää myrkkyä viattoman eläimen silmään?
  Enempää mä en tästä aiheesta tiedä kuin mitä juttu kertoi, ja tietysti tässäkin aiheessa on useita eri kantoja, mutta mun oli vaan ihan pakko tulla jakamaan mun mielipide ja suosittelemaan jutun lukemista. Se on siis Koiramme-lehden tammikuun 1-2 2015-numerossa, ja vaikka yli 3 sivua silkkaa tekstiä vaikuttaa aluksi aika ylitsepääsemättömältä, niin kannattaa ihmeessä paneutua siihen ja miettiä vähän asioita!

17.1.2015

newspaper everywhere


Viime postaus oli aika negatiivinen ja vähän hömppä, joten otetaas tähän väliin vähän iloisempaa sisutushömppää! Niin kuin näkyy, on viime aikoina mun huoneen seinille ilmestynyt uutisia monessa muodossa.
  Oon varmasti kertonutkin meidän partiolippukunnan autiotaloprojektista eli Paalalasta, sellaisesta talosta tuolla Ristiinan korvesta jossa ei ole asuttu sitten 60-luvun. Meillä on ollut siellä parit talkoot, ja kerran siellä kurkkasin ullakolle. Löysin vanhoja Pirkka/Yhteishyvä-tyylisiä lehtiä 50-luvulta, ja niitä oli tosi hauska selailla! Mainoksissa esiteltiin esimerkiks upouusia jääkaappeja ja hiusöljyä, tiijätteks sellaista jolla saatiin kunnon rasvamällitukka. :D

  2014 -vuosimallia olevasta sanomalehdestä mä taas taiteilin origameja! Kaapin ovissa näyttää tosi kivalta tuommoiset mekot, ja rusetin innostuin tekemään kesken siivousprojektin. :D Se oli itse asiassa vähän hankalampi, ainakin verrattuna noihin mekkoihin! Noi näyttäis varmasti ihan älyttömän kivalta karttapaperistakin tehtynä, varsinkin kun mä rakastan karttoja. ♥ Oon jo jonkin aikaa haaveillut sellaisesta valtavasta kartasta, jollainen mun seinältä löytyikin ennen kuin mä muutin sinne, jonka jälkeen se harmillisesti repesi eikä uutta oo tullut. :( Karttapallotkin on ihania, mutta mulla ei oo itse asiassa mitään hajua kumpienkaan hinnoista?
  Huomenna mä meen nyrkkeilykisoihin! Ajattelin nyt kuitenkin pysyä kehän ulkopuolella, mutta ihan mielenkiinnolla meen seuraamaan että millainen se tunnelma siellä oikein on. Tarkoituksena ois myös herätä aamulla kirkkoon, joten kai sitä pitäis painua pehkuihin tuota pikaa!

15.1.2015

superextramegalash-ripset tai ei sittenkään

Tässä tulee postaus, joka on monen illan uurastuksen aikaansaannos! Älkää nyt odottako mitään mahtipontista, mulla vaan on sattumoisin mennyt ihan älyttömästi aikaa yhden vaivaisen tekstin julkaisemiseen. :D Ei oo arki vielä oikein aikatauluttunut näin loman jälkeen, ja blogihan se on siitä kärsinyt, mutta jospa tämä tästä!
Tulin siis kertoilemaan tuotteesta, josta kukaan teistä ei tuskin oo kuullutkaan, nimittäin australialaisen Younique-merkin 3D Fiber Lash-ripsiväristä. Mä itse törmäsin näihin superextramegalash-kuviin Instagramissa, ja tiesin kyllä että 99% varmuudella kyseisiin kuviin liittyi joku jippo, mutta silti mua jäi ihan hirmuisesti kutkuttamaan ajatus tuotteen testaamisesta. Entä jos se sitten olisikin tosi hyvää?
Ensinnäkin tilaaminen oli ihan äärettömän hankalaa, sillä itse firma ei toimita Suomeen, vaan ripsaria piti kalastella eBaysta. Eii siinä muuten mitään, mutta kun en yli pariakymppiä tahtonut maksaa tuotteesta jonka tehosta mulla ei ollut mitään takeita. Lopulta se sitten löytyi, .comista vai .co.uksta, en muista, suunnilleen 17 eurolla toimituskulut mukaan lukien!
  Juttuhan menee niin, että jos aioin aamulla käyttää 3D Mascaraa, niin joudun varaamaan siihen ainakin 3 kertaa enemmän aikaa kuin perusoriflamen kanssa. Johtuen siitä, että ensin sun on harjattava ripsiin nimenomaan sitä perusoriflamea, minkä jälkeen vasta laitat Transparenting Geliä, ja ennen sen kuivamista on lisättävä toisesta putelista sellaisia kuituja, joihin tämän ripsarin teho perustuu, ja sitten ne on vielä kerran kiinnitettävä sillä geelillä! Yksi kerros ei vielä edes näytä miltään, vaan on paras toistaa geelikuitugeeli-vaihe vielä pari kertaa.
  Täytyy sanoa, että parasta tässä tuotteessa oli ulkoasu ja tuo silmälasikotelopaketointi, niistä mä tykkäsin! Ensikokeilulla mä vaikutuin tuotteestakin, mutta nyt useamman kerran jälkeen oon saanut todeta, että ei se ihan niin mahtava olekaan. Alla olevien kuvien perusteella mä ainakaan en edes keksisi, missä kuvista sitä taikaripsaria on käytetty! No joo, kyllä ero sentään vähän selkeämpi on livenä, mutta totuus on, että tuollaisiin superextramegalasheihin kaivattaisiin vähintään 10 kerrosta maskaraa, jolloin sivuvaikutukset olisivat ihan nämä perinteiset: ripset yhdessä paakussa ja ripsiväriputeli tyhjä kerta heitolla.
  Pari miinuspuolta löytyy vielä (eihän mun paasaus suinkaan vielä tuohon loppunut), nimittäin ainakin se, että päivän mittaan "kuidut" varisevat poskille, ja sitten kun vähän hieraiset siitä niin koko naama on täynnä mustia hiveniä! Yks päivä mulla meni sellainen silmään enkä saanut sitä pois koko päivänä, tuntui aika kivalta. Ja sitten yks päivä huomattiin, että mun ja pikkusiskon vessan lavuaari oli tukossa. Syy oli nämä samaiset hivenet, jotka meikit pestessä tarttuivat aika kivasti sinne putkien reunoihin!
Jos nyt vielä ynnätään, niin perusripsariksi tämä on ihan toimiva, mutta mä ainakaan en vaivaudu enää kalastelemaan perusripsaria maailman toiselta laidalta. Jos kaipaa ripsenpidennyksiä, niin sitten kannattaa hankkia ne eikä ripsenpidennyksiä muistuttavaa ripsiväriä!
 Toisaalta mun oli aivan turha tulla tästä teille paasaamaan ja varoittelemaan, mutta ihan nyt vaan siltä varalta että te joskus tähän törmäisitte, niin toppuuttelen jo etukäteen lähtemästä merta edemmäs kalaan. :D Ja sitten mä haluaisin vielä kysyä, että ootteko te koskaan tavanneet kokeilleet tätä 3D-ripsaria tai jotain muuta hehkutettua tuotetta, joka ei sitten ookkaan ollut niin kovin kummoinen?

9.1.2015

Lotan Mokat part 1234567901 ja muuta juttelua

Mä tulin vähän juttelemaan teidän kanssa! Suattaapi olla, suattaapi että ei että mä vähän pakoilen mun huoneen siivoamista, joka tosin on ihan välttämätöntä ennen mun huomisia synttäreitä, sen verran sotkuiselta tuolla näyttää. Tuntuu vaan vähän turhalta kun tietää, että viidentoista tytön pikku "yökyläilyn" jälkeen ei se ainakaan yhtään nätimmältä näytä! :D Viime päivien aikana mut on pari kertaa hylätty keskelle käytävää yksin seisoskelemaan, kun kaikki muut ovat menneet juttelemaan mun synttärilahjoista.. Mua vähän pelottaa, että sieltä tulee 15 purkkia reilun kaupan luomuvalkosipuleita. :'D
  Ei oo muuten koskaan ollut yhtä raskasta palata kouluun loman jälkeen kuin tällä kertaa! Keskiviikko ja torstai olivat ihan tuskaa, tänään meni jo vähän paremmin kun sain nukuttua yöllä vähän paremmin. Eilen mä nukahdin tunnille ihan ekaa kertaa elämässäni, uusi kokemushan sekin. :D Ei mennyt ihan nappiin eilinen iltapäiväkään, kun matkasin bussilla Mikkeliin äipän luokse: seisoin siinä pysäkillä ja just kun linjuri tuli näkyviin, tajusin että ei hitto, eihän bussissa taida onnistua kortilla maksaminen, eikä mulla ollut käteistä mukana! Menin kuitenkin varmistamaan asian kuskilta ja kyllähän siellä muut kortit kävikin paitsi Visa Electron.. arvatkaa mikä kortti mulla on. Harvinaisen kiltti kuski oli kyseessä ja lupas odottaa, että käyn nostamassa rahaa tien toiselta puolelta automaatista. Sinne ku ryntäsin niin muistui mieleen sellainen pikku fakta, ettei mulla ollut kortilla kahtakymppiä, eli ei tulis nostamiseestakaan mitään.. :D
 Pienehkössä paniikissa ja valtavassa häpeässä mä silti yritin nostamista, ja onneks just sillä hetkellä kaks kaveria ja toisen äiti ilmestyivät paikalle! Ei niilläkään ollut mulle käteistä, mutta Heidin ihana äiti nosti mulle rahaa ja mä pääsin vihdoin bussiin. ♥ Taisivat mummelit bussissa olla vähän närkästyneitä mulle 5 minuutin  odotuksesta, mutta väliäkö tuolla!
  Sellainen pikku surku siinä kyllä vielä oli, että tää Heidin äiti on opettaja, jonka me kuultiin kertovan tätä stooria meidän luokanvalvojalle, joka luultavasti kertoo sitä eteenpäin opettajanhuoneessa, jolloin opettajat saattaa suhtautua muhun vieläkin lapsellisemmin.. :D Mutta ei sillä tällä hetkellä oo väliä, koska just nyt alkaa viikonloppu! Kattellaan taas synttärikuvien tai jonkun muun parisssa!

8.1.2015

2x kirja

Tällä kertaa ei mennytkään vuotta, ennenkuin palasin kirjapostauksen pariin! Mä tosin totesin niitä kahta edellistä ajatellessani, että ne oli ihan liian koulun kirja-arvostelumaisia, ja etten jaksaisi kirjoittaa sellaisia kuin korkeintaan sen vuoden välein, ja oli ne aika tylsiäkin. :D Sitä paitsi mä oon pitkästä aikaa lukenut melkein putkeen kaks kirjaa, jotka ajattelin nyt esitellä tällein vähän tiivistetymmin!
Jos vielä jään oli kirja, jonka olin bongannut aiemminkin kirjastosta, mutta ei ollut päässyt tiskille asti. Tänä syksynä mä huomasin että Jos vielä jään-niminen leffa pyöri elokuvissa, ja koska sen missaaminen jäi harmittamaan ja kirjankansi oli vieläkin mun mielessä, päätin kummiskin testata tätä kirjaversiota!

  Kerran tästä on tehty leffakin niin tää on varmaan yhtä hyvä kuin vaikka tfios, mä ajattelin, mutta loppujen lopuksi tää oli aika tylsä. Käytännössä koko kirjan juoni sitä ihan viimeistä lausetta lukuun ottamatta selitetään takakannessa (hyvä valinta koulun kirja-arvosteluun, jos lukeminen ei maita!), ja muu osa kirjasta on vain päähenkilö-Mian lapsuusmuistoja sekä jahkailua, että pitäisikös kuolla kupsahtaa vai jäädä henkiin. Nyt kun tuumin, niin tää kirja ei aiheuttanut oikein minkäänlaista reaktiota (musta parhaat kirjat saavat sut joko pillittämään naama punaisena tai nauramaan kunnon räkänaurua :D), eli kun kirja oli loppu, saattoi vain heittää sen syrjään ja unohtaa samantien. Kyllä tän nyt silti luki ihan sujuvasti ja mielellään loppuun, eli ei se ihan susi ollut! :D

Carrien nuoruusvuosista mä taas tykkäsin tosi paljon! Mun syy tarttua tähän kirjaan oli se, että Carrien Päiväkirjat oli yks mun lemppariohjelmista, ja oli kiva päästä vertailemaan kirjaa ja telkkariohjelmaa! Muutamia eroja mä löysinkin, nimittäin kirjassa oli pari keskeistä hahmoa enemmän, ja Carrien ja Sebastianin suhde oli paaaljon simppelimpi, mikä oli ihan hyvä juttu, mutta sitten taas kirjassa ei tietenkään esiintynyt niitä kaikkia ihania asuja, joita ohjelmasta saattoi bongata. :c Niin ja tosiaan, kirjan Carrie ei jaksanut ollenkaan kirjoittaa päiväkirjaa!
  Mä tykkäsin Carriesta tosi paljon, ja koska kirjoittaminen on aina kiinnostanut muakin, niin oli kiva lukea kuinka hänestä kehittyi kirjailija ja toimittaja. :) Pystyin myös samaistumaan moniin Carrien ajatuksiin, ja onhan mua häneen joskus verrattukin! Muutenkin tässä oli kirja mun makuun, ei liian dramaattinen vaan sellainen hyvän mielen kirja, josta kuitenkin löytyi jotain äxöniikin!

Mitä mieltä te olitte näistä kirjoista, jos olette ne lukeneet? :D 

6.1.2015

joulukuun suosikit

Se olis joulukuun suosikkien aika! Kerrankin niitä oli yllättävän helppo keksiä. :D
Meillä on perjantai-iltaisin tapana tehdä jotain hyvää ruokaa, niinkuin vaikka pizzaa, tortilloja tai suolaista piirakkaa. Pari viikkoa sitten äiti löysi lapin rilla-letut, joista saa vähän erilaista, tosi nannaa pizzaa, joita suosittelen kokeilemaan!
 Joululahjapaketista löytyi tällainen The Body Shopin paketti, joka olikin tosi kiva ylläri, sillä tuollaista Body Butteria mulla ei oo koskaan ollutkaan! Plus yleensä joka kerta, kun ostan ite jotain The Body Shopista, en raaski ostaa kuin niitä ihan pienimpiä pakkauskokoja.. :D
Kesästä asti sitä odotin, ja nyt vihdoin pääsin lumilautailemaan! Ensimmäinen kerta tosin johti mun pärstään kaupungin lehdessä, mutta muuten oli ihan huippua. ♥ Tänään oli kyllä vähän kurjaa, koska en oikein osannut pukeutua 20 asteen pakkasiin, sillä viimeksi rinteessä oli +1..
Viimeks kun kävin Ikeassa, löysin tasan kaks kynttilää, mutta voi että mä oon tykännyt näistä kahdesta! Jos koskaan oot haistanut näitä, niin tiijät kyllä miksi, ja on ne tosi söpöjäkin! Paitsi ei enää niin, kun vahingossa vähän sheikkasin tuota harmaata, ja laitoin punaisen reunalle sellaisia jänniä tuoksukiviä jotka vähän kärtsähti..:-D Mutta hei kertokaa mulle jos tiijätte, mikä tuon harmaan tuoksu on, kun en saa sitä päähäni ja se paketin kuva muistutti musta riisiä?
 
En blogissa vissiin maininnutkaan, mutta joulukuussa vietettiin myös Tirkkiksen synttäribileitä. SingStaria, leffoja, kakkua ja fisheye-selfieitä, ja erityisen muistettavaa oli se, että mä jaksoin kerrankin valvoa melkein viiteen! Ens viikonloppuna olis muuten mun juhlien aika, hui. Tosta Tirkkiksen jättipaketista vielä, että mitähän siellä oli, ei ainakaan 11 pussia juustosnäcksejä..
Sitten vielä yksi suosikki, nimittäin pörröttely! Itseasiassa lomailu ja pörrösukat, mutta kun ne liittyvät toisiinsa niin paljon että liitin ne samaan kuvaankin, niin kai me voidaan kutsua sitä pörröttelyksi. :D

Siinäpäs taas suosikkeja, tästä mä lähdenkin pakkailemaan reppua ja valitsemaan huomiselle vaatteita.. En mä haluu mennä kouluun!

3.1.2015

DIY-kehykset

En varmaan oo kertonutkaan reissustani, mutta oon tällä hetkellä Helsingissä (tai en itseasiassa ihan, mutta tällaiselle maalaishiirulaiselle Helsinki = koko pääkaupunkiseutu) parhaan kaverini luona! Meillä kummallakin oli viime kuussa synttärit, joita ei tietenkään päästy yhdessä juhlimaan,  joten nyt me sitten piletetään vähän myöhässä!
  Synttäreihin kuuluu tietysti myös lahjat, ja osa mun lahjasta Hemmulle on tällainen valokuvakehys kuvineen kaikkineen. Ja tosiaan, toteutin tän melko paksun taulupohjan nurjalle puolelle! Toisella puolella on valmiiksi piirrettyjä merirosvoja, koska ostin pohjan aikoinaan tehdäkseni siitä sellaisen t-paita-taulun, mutta nyt päätinkin hyödyntää sitä näin:
Kun aloitin projektin, mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista hajua lopputuloksesta, mutta nyt kun se on valmis, oon oikein tyytyväinen! Ensin maalasin valkoisen kangasosan pinkiksi, mutta säästin puupinnan. Sitten levin nuo sanomalehtisuikaleet ja puikkoliimasin ne kiinni, ja sen jälkeen liimailin vähän lisää ja ripottelin tahmealle pinnalle pientä koristekivimurua. Jälkimmäinen vaihe ei näyttänyt hyvältä, joten maalasin ne piiloon, mutta oikeastaan nuo rosot maalipinnassa näyttävätkin aika kivalta. :D Sitten liimasin kukat, jotka löysin onnettomasta askartelutarvikevarastostani, ja taiteilin sanomalehtipaperille pari ässää ja eetä ja ärrää, joista muodostui sisters-teksti yläkulmaan. :) Kuvan teippasin vaan parilla palasella, jotta sen saa sitten helposti vaihdettua.
  Näin simppeli toteutus, ja niinkuin sanoin, niin tykkään lopputuloksesta vaikka se onnistuikin puoliksi tuurilla! Pitää vain toivoa, että Helmikin tykkää, mutta vielä on vähän hankala sanoa. Tällä hetkellä on nimittäin vielä viime vuosi ja ajastuksen on määrä hoitaa tekstin julkaisu ensi vuoteen!

1.1.2015

83 kuvaa vuodelta 2014

 En vaivautunut selostamaan koko blogivuoden tapahtumia, niinkuin jotkut bloggaajat ovat tänä vuonna tehneet, mutta poimin kuitenkin yhden kuvan melkein jokaisesta tämän vuoden postauksesta. :) Kaikkea sitä onkin tullut kirjoitettua ja myös tehtyä! Ihan vain omia muistelohetkiäni varten kasasin myös videon, jossa pyörii vastaavasti kaikki vuoden tapahtumat, jotta niitä olisi sitten kiva muistella.. mutta tehdän tiedätte Movie Makerin, joka päätti jälleen eliminoida mun videon. :) Melkein voisin hankkia iMacin ihan vaan iMovien vuoksi!
Heh, pieni aiheen sivuutus, mutta tahdoin vaan sanoa että kiitos tästä mahtavasta vuodesta mun elämässä sekä myös täällä blogissa teidän kanssanne! Mä tiedän ettei siellä montaa silmäparia ole lukemassa, mutta kiitti että just sä oot! ♥ :D
Hyvää uutta vuotta  kaikille, ja kertokaas mulle, mitä uudenvuoden lupauksia teillä on? Mä en oo varmaan koskaan onnistunut niiden toteuttamisessa vaikka yritystä olis löytynytkin, joten tänä vuonna meen maltillisesti ja lupaan vain panostaa lisää kuviin ja muihin blogijuttuihin!