You either have the feeling or you don't

Tästä blogista löytyy tasan yks kirja-arvostelu, joka taitaa olla viime vuoden puolelta. En tahdo linkata sitä, koska se on nolo, joten älkää vaivautuko ettimään sitä, vaan lukekaa mieluummin tää uusi! :D Kerran vuodessa onkin varmaan sopiva tahti postailla näitä, eikös juu?

   Meidän piti tosiaan tehdä koulussa kirja-arvostelut, ja viimeisimpänä lukemanani kirjana tämä sai kunnian toimia arvostetavanani. Niin kuin kuvassa  lukeekin, niin kyseessä on

 Daniel Handlerin kirjoittama ja Maira Kalmanin kuvittama Ja sen takia me erosimme.

Tää kirja on itse asiassa kirje, kirje lukiolaistyttö Miniltä hänen ex-poikaystävälleen Edille. Eron jälkeen Min käy läpi koko heidän suhteensa seurustelun alusta äkilliseen eroon, ja myös kaiken siitä väliltä. Reilun kuukauden suhteen aikana pari ehtii käydä korismatseissa, bileissä ja oudoissa kaupoissa, tutustua vanhoihin leffoihin, rakastua, viettää yön hotellissa ja suunnitella juhlat. Koko tuon ajan suhdetta, ja etenkin ihmisiä sen ulkopuolella, kuitenkin vaivaa näiden kahden erilaisuus. Onhan Min kummallinen leffanörtti, kun taas Ed suosittu varakapteeni koulun korisjoukkueessa.

Ja sen takia me erosimme on siis kertomus siitä, voiko kaksi kovin erilaista pysyä yhdessä, ja vaikka niin toivoinkin, niin tarina tuli siihen tulokseen, että ei. Kirja opettaa myös, ettei ihmiset ole aina sitä miltä näyttävät - siitä on ainakin 4 esimerkkiä!

Hahmoista sen verran, että Min on musta ehkä vähän ärsyttävä, mutta aidon tuntuinen. Ja Ed on ihana, kunnes. Sivuhenkilöistä tärkeimmät, kuten vaikka Minin kaveri Al ja Edin sisko Joan olivat myös mainioita ja monipuolisia, niinkuin oikeastaan kaikki tärkeimmät hahmot.

Mikä mahtavinta, tässä kirjassa oli kuvia! Ne oli huippuja piristyksiä, ja nyt kun tulin ajatelleeks, niin niitä sais olla vaikka kaikissa kirjoissa! :D Oli kans jännää, kun tarina tavallaan alkoi lopusta ja hyppäsi sitten alkuun. Kerratessaan tapahtumia Min kertoo silloisista ajatuksistaan, mutta myös siitä, mitä mieltä on asioista muistellessaan niitä nyt. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tavasta, jolla tää kirja oli koottu kasaan. :)

    Se mistä en tykännyt, oli ainakin vanhojen leffojen nimet, joita viljeltiin koko ajan ja joista mä en ollut koskaan kuullutkaan. Ja sitten se loppuratkaisu, se miltä uskoin jotain suurenmoista ja jota olin odottanut yli 300 sivua, se miksi ne sitten oikeasti erosivatkaan, oli ihan leim. Mun mielestä se tuli liian yllättäen ja oli liian sellanen töks, en oikein osaa edes selittää! Koko juttu oli tungettu yhteen kappaleeseen, ja sen jälkeen ei mitään oikeastaan tapahtunutkaan. Tuli vähän sellainen fiilis kuin kirjailija olis yhtäkkiä vaan kyllästynyt kirjoittamiseen ja päättänyt lopettaa sen mahdollisimman nopeaan, silleen kaikki kuoli loppu tyyliin. :D

   Ai niin muuten, googlettelulla löyty viimevuotisia artikkeleita, jotka vihjaili että tästä olis leffakin tulossa, pari näyttelijää valittu ja kaikkee, mutta ainakaan vielä ei oo mitään kuulunut! Olis kyllä kivaa nähdä tää ruudussakin!

Joka tapauksessa, suosittelen lukemaan. :)