Mun Haribo-kalenterista löytyi tänä aamuna tosi pahoja Pearls-karkkeja, mutta tässä olis blogikalenterin 11. luukku!
Mua pidetään usein melko hiljaisena tyyppinä, varsinkin ei-niin-läheisten kavereiden keskuudessa (joidenkin heppujen seurassa taas kälätän muidenkin puolesta!). Ujouttako se on vai mitä, mutta vaikka mulla olis sanottavaakin, niin saatan seistä vaan hiljaa vieressä kun muut juttelee, ja välillä taas tällainen pikkutyttö jää räiskyvämpien persoonien varjoon. :D Oon sit kuitenkin miettinyt, että miks hiljaisuutta pidetään usein negatiivisena ominaisuutena? Mäkin joskus vahingossa ajattelen, että hauskoja ovat vain ne jotka nauravat ja höpöttävät koko ajan kovaan ääneen, ne, jotka jäävät heti ensinäkemisellä mieleen. Kannattaa kuitenkin kuunnella meitä hiljaisempiakin silloin kun avaamme suumme, meilläkin voi olla hauskoja juttuja! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi kivasti niin kellekään ei tuu paha mieli ^3^!